MINUSTAKO KOKKI? .2

Moi.
Kuten ensimmäisessä tekstissä mainitsinkin, niin opiskelen viimeistä vuotta ammattiopistossa. Keväällä valmistun, musta tulee kokki. Onhan se erittäin ihana kuvitella, että enää puolisen vuotta, niin olen valmis. Mutta nyt loppua kohden mua on alkanut kaduttamaan yhä enemmän.

Oon pienestä pitäen tykännyt ruuanlaitosta ja leipomisesta, ja kotitekoista ruokaa ei ole ikinä päihittänyt mikään. 7-luokalla sain ajatuksen, että hei, minusta tulee kokki ja tämä on saletti (monien muiden haaveammatien lisäksi siis).  Se ajatus kerkesi vaihtua yläasteen aikana moneen otteeseen, mutta silti juuri tuo tietty kummitteli jossain alitajunnassa jatkuvasti.
Yhteishaussa mietiskelin kauan ravintola-alan ja matkailualan välillä. En edelleenkään tiedä, miksi valitsin näin. Ehkäpä kapinoidakseni vähäsen (suvussani on entisiä ja nykyisiä ravintolatyöntekijöitä).

Ensimmäisen vuoden syksyllä mulla oli fiilis, että tämä ei ole mun juttu. Tämä fiilis toistui joka syksy, mutta en silti tehnyt mitään sen eteen, että se katoaisi. Paitsi istuin koulunpenkillä puoliväkisin ja kestin. Työssäoppimisista en ole tykännyt ikinä, mutta loppujenlopuksi on niinkin mukavaa ollut, että eräässä paikassa olin kaksi jaksoa putkeen ja vielä kesätöissäkin muutaman vuoron.
Työssäoppimisten avulla oon tajunnut sen, että tahdon tehdä enemmän ihmisläheistä työtä. Jälkeenpäin ajatellen oon eniten tykännyt TOPeista, joissa oon ollut kahvilassa, koska niissä saa olla kontaktissa muiden ihmisten kanssa ja tehdä heille hyvä mieli (plus sitten tietenkin aikaisemmin mainittu paikka).

Vaikka olenkin oppinut ja kokenut paljon, ei tämä silti tunnu mun jutulta. Ruokaa teen mielelläni vieläkin kaikesta huolimatta ja nautin siitä, mutta oon tajunnut, että tekisin sitä mieluummin suurella rakkaudella ystäville ja muille läheisille kuin kiireisessä iltavuorossa ravintolan keittiössä.

Kaikesta huolimatta olen tykännyt olla koulussa vaikka on huonojakin päiviä ollut. Olen saanut pari läheistä ystävää ja hurjasti taitoa tehdä ruokaa. Kuitenkin olen jo kauan sitten päättänyt, että keittiöhommia en valmistumisen jälkeen tee päivääkään muutakuin jos on aivan pakko ja hengenhätä. En sano, että kokin hommat on ovat p*skaa, on mullakin päiviä kun suorastaan nautin mennä työssäoppimispaikalle/kouluun. Tämä ei vaan ole mun juttu.

Ehkäpä suurin asia, minkä olen oppinut, on se, että välillä kannattaa oikeasti kuunnella vanhempia. Vaikka kyseessä olisikin oma tulevaisuus.


milla.