JOULU ON TAAS .6

Moi.
Joulu tuli, oli ja meni, jälleen kerran. Joulu on mun lempiaika vuodesta ja mun mielestä se vois jatkua hieman kauemmin. Tänä vuonna vietin joulun mun isovanhempien luona Jyväskylässä, menin sinne perjantaina jo vähän auttelemaan. Aattona lähdettiin aikaisin aamulla liikkeelle, käytiin haudoilla ja isomummon luona. Illalla pääsin vielä kotiinkin. Mulla oli ihana jouluaatto, vaikka joulufiilistelyt ehdin fiilistellä jo marraskuun alussa. Toivottavasti teilläkin oli ihana joulu.

SUOSIKIT .5

Moi.

Suosikit ovat ajalta X, osaa olen käyttänyt enemmän ja kauemmin, osaa taas päinvastoin. Sovitaan vaikka, että tässä on vähän pitkin vuotta kaikkea !

Vasta tämän vuoden aikana olen oppinut käyttämään huulipunia. Ensimmäiset varsinaiset huulituotteeni olivat H&M:n pari mattapunakynää, kunnes synttärilahjaksi sain valita pari uutta juttua: aivan ykköslempparit ovat olleet NYXin tuotteet (tosin en niitä montaa omista). Vaikka olenkin niihin vasta syksyn aikana tutustunut, niin kyllä ne ovat kaikkien kehujen arvoisia mielestäni. Mun lempparisävyt tällä hetkellä on 02 Stockholm sekä 08 San Paulo (molemmat Soft Matte Lip Creameja). Huuleni rajaan kokonaan ennen punia, ja siihen tarkoitukseen olen tykännyt käyttää NYXin rajauskynää, sävyssä 02 Bedrose. Rakastan näiden kaikkien tuotteiden koostumusta ja lip creamit tuoksuvat mielestäni älyttömän hyviltä (eikä niitä ole hinnallakaan pilattu) !

Ja koska talvella ainakin mun huulet rohtuvat tosi herkästi, niin huulirasva on aina hyvä olla. Parina aiempana vuotena oon vannonut Carmexin nimeen, mutta koska tänä vuonna en oo saanut aikaseksi sitä hankittua, niin parin rasvakokeilun jälkeen olen päätynyt niinkin tavalliseen, kuin vaseliini.

Kulmiini olen viime parin kuukauden aikana tykkänyt käyttää semmoista comboa kuin paletti + kynä. Palettina käytän joko perus Seppälän tai Goshin palettia. Paletin avulla teen vähän niinkuin "muodon" kulmiin ja kynällä sitten viimeistelen. Bongasin tämän NYXin kulmakynän syyslomalla Tampereen reissulta Sokoksen ale-korista ja olen tykännyt todella paljon. Kynä on sävyssä 07 Medium Beige ja on ns. "brow contour" - kynä. Kummatkin paletit ovat ykkössävyssä (01/001). Viimeisen silauksen teen Dermosilin värittömällä brow and lash gelillä.

Kulmakarvoista saakin hienosti aasin sillan silmiin. Kesällä eräs kaverini tutustutti minut sellaiseen ripsiväriin, kuin Maybellinen Rocket Volume Express. Pitkän aikaa olin ihaillut hänen ripsiään, kunnes kysyin, että mitä tuotetta hän käyttää ja ensimmäinen kokeilu oli kyllä kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Ripset saa mun mielestä tällä sopivan erilleen, sopivan pitkiksi ja jos jaksaa oikein kunnolla panostaa laittamiseen, niin tulee sitä tuuheuttakin hieman. Vedenkestäviä ripsareita suosin siksi, että pysyy ripset taivutettuina pidempään. 

Luomivärinä tykkään käyttää ruskean eri sävyjä. Joskus äitini luota nappasin mukaan Lumenen Natural Code-paletin sävyssä 9 Hazel. Luulisin kyllä, että on pikkuhiljaa aika ostaa uusi, sillä tämä on mennyt rikki (ups).

Hajuvesiä tms tuoksuja en oikeastaan arkena ja kesäisin kamalasti käytä, mutta silloin kun käytän, niin tykkään Victoria's Secretin Secret Craving -body mististä. Tämä on ollut mun lemppari (Escadan erään tuoksun kanssa) jo viimeiset pari vuotta. Sen tuoksu on mielestäni niin raikas ja hedelmäinen (kai?)

Viime talvena tilasin Yves Rocherilta muutaman sen vuoden joulutuotteen ja vieläkin niistä kaksi on käytössä. Tämä käsirasva on aivan ihana, se tekee pehmoiset kädet, imeytyy nopeasti ja mikä parasta, sen tuoksuna on Cinnamon & Orange, eli todella hyvä ja talvinen. Myöskin purkin ulkonäöstä plussaa. Viime viikkollakin pistin tilausta tulemaan, mutta tällä kertaa ei joulukäsirasvaa.

Viime vuonna mulla oli hammastahna loppu ja löysin sellaisen minituubin tätä Oral B:n pro expertiä. Noh, lyhyesti sanottuna, empä ole oikein mitään muuta sen jälkeen mielelläni käyttänytkään. Mun hampaat on ainakin omasta mielestäni valkoistunut jonkin verran ja tykkään myös siitä, että tämä jättää suuhun ihanan raikkaan tunteen. On hintansa väärti !

Olen jo kauan metsästänyt kaupoista pientä, kätevää laukkua, johon saisi laitettua vain kaikki tärkeimmät ja jonka voisi ottaa mukaan silloin, kun ei jaksa isompaa laukkua raahata mukana. Vähän aika sitten sellaisen VIHDOINKIN löysin, thank god. H&M:ltä nappasin mukaan ihan perus mustan laukun ja hintaa sillä olin vain noin 10 euroa. Sinne mahtuu juuri sopivasti lompakko, avaimet, huulirasva sekä myöskin säästä riippuen käsineet. Sekä ehkä pari muutakin pikkujuttua tarvittaessa. Outoa vain on se, kun laukku on niin kevyt, niin tuntuu että olalla ei roiku mitään.

Ulkona käppäilessä, kotona siivotessa tai bussissa istuessa kuuntelen musiikkia Deezeristä. Tähän sovellukseen päädyin, kun Spotify lakkasi toimimasta tietokoneellani ja kun kesällä liittymän vaihtuessa tuli kaupanpäälle ilmaiseksi kolmeksi kuukaudeksi Deezer. Ja olen tykännyt todella, melkein jopa enemmän, kuin Spotifystä. 

 Vielä pikaisesti viimeiset; lemppari kuvanmuokkausohjelma puhelimella on Adobe Photoshop Lightroom sekä VSCO, kirjasuosikki tänä vuonna on ollut Fifty Shades of Grey, joka myöskin elokuvana. Muita suosikkileffoja tänä vuonna ovat olleet muun muassa Cinderella-Tuhkimon tarina (!!), Doria etsimässä, Viimeinen manaus, Nonstop sekä Hannibal Rising. TV-sarjasuosikkeja (vaiko Netflix) ovat muun muassa olleet HIMYM, Skins, The Walkin Dead ja Bones. Pari suosikkibiisä ovat olleet Can't stop the feeling, Hoe, No problem sekä Now and later.

Toivottavasti tykkäsitte tästä, oli nimittäin tosiaan ihan eka kerta, kun tämmösen suosikit-tekstin.

Ihanaa joulun odotusta !

milla.

PIKAKUULUMISET .4

Moi.
Hetki on vierähtänyt edellisestä tekstistä, vaikka paljon ideoita kirjoittamiseen olisi. Jospa kertoisin hieman kuulumisia - ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

itsetehtyä sorbettia

Aloitetaan vaikka sillä, että mulla siis alkoi työssäoppiminen aika lailla kuukausi sitten. Ja vaikka kuinka vihaankin työssäoppimisia, niin tällä kertaa en edes jaksanut stressata ja jännittää asia. Kaikki alkoi hyvin, mutta kahden viikon jälkeen päätin lopettaa ja vaihtaa paikkaa - samaan paikkaan, missä olin keväällä ja kesälläkin. Tuntui kuin kotiin olisi mennyt ja nyt on kaikki hyvin.

Pari viikkoa taaksepäin kävin V:n kanssa Tampereella serkkuni ristiäisissä. Ensimmäinen kerta, kun V näki about kaikki lähisukulaiseni isän puolelta(kyllä, vasta nyt, vaikka meilläkin jo muutama vuosi on yhteiseloa takana päin :D) ja uskon, että mua jännitti enemmän. Kyseisen viikonlopun lauantaina, kun saavuimme Tampereelle, kävimme syömässä sisäfileepihvit ja piimäsorbetit eräässä ravintolassa, jonka jälkeen lähdettiin pikku kävelylle katsomaan keskustan jouluvaloja. Yö oltiin isäni luona ja sunnuntaina ristiäisten jälkeen lähdettiin mummolan kautta kotiin.

 Voitteko uskoa, ensi viikolla on jo joulu ja hieman yli kahden viikon päästä on 2017 ?! Musta tuntuu jälleen kerran, että tää vuosi on vaan viuhahtanut ohi enkä mitään ole kerennyt tekemään, ainakaan hirveästi. 

Mulla ei tänä vuonna ole iskenyt minkäänlaista joulustressiä. Kaikki tarvittavat lahjat ostin eilen, ja koska aattopäivää en vietä kotona, niin en kamalasti jaksa mitenkään jouluistaa tätä mun asuntoa (paitsi tietenkin verhot ja pöytäliina ja kaikki jouluvalot ja ja....). Nyt vain enää malttamattomana odotellaan, että aatto saapuu, mutta nopeastihan se aika menee - niinkuin on näköjään tähänkin asti mennyt.

Nähdään taas !

milla.

LIHAPULLAT SINIHOMEJUUSTOLLA .3

Moi.
Mulla on ollut jo noin viikon ajan kauhea hinku julkaista tämä ohje tänne. Tänään vihdoin sain siihen mahdollisuuden, kun pääsin käymään ruokakaupassa. Ohjeen olen keksinyt omasta päästäni (en silti takaa, etteikö samanlaisia löytyisi netistä). Toivottavasti tykkäätte, jos kokeilette, nimittäin tästä tuli mun yks uus lemppariruoka !

Lihapullien tekoon tarvitset; jauhelihaa (mulla oli 700g paketti, käytin siitä noin puolet), sinihomejuustoa oman maun mukaan, yhden kananmunan (uskon, että onnistuu ilmankin), haluamasi mausteet (laitoin pippuria ja paprikamaustetta, suolaa ei mielestäni tarvinnut lisätä juuston takia).

Ohje on niinkin yksinkertainen, kuin että sekoita kaikki ainekset keskenään. Mutta kannattaa esimerkiksi lastalla tms. sekoitusvälineellä pienentää jauhelihaa, niin on helpompaa. Myöskin kananmunan rakenne kannattaa rikkoa ja sekoittaa ensin jossain muussa astiassa, esim. lasissa. Ja sitten tietystikkin sinihomejuusto täytyy murustaa, ellei valmiiksi ole murua.

 Aineiden yhdistämisen jälkeen MUISTA PAISTAA KOEPALA, niin tietää lisätä tarvittaessa mausteita. Jos koepalan maun toteaa hyväksi, niin ei muuta kuin palloja tekemään. Lihapullat voi paistaa pannulla, uunissa tai niinkuin itse tein, eli pintaan hieman väriä pannulla ja sen jälkeen uuniin kypsentymään loppuun (pidin itse 200'C, noin 15 min). Muistathan uunissa kypsentäessä ottaa huomioon pullien koon - mitä isompia, sen kauemmin, tietysti.

 Ja tadaa, ne ovat valmiita !

Lisukkeiksihan lihapullien kanssa voi laittaa ihan mitä itse tahtoo. Minä keitin perunoita ja tein punaviinikastiketta, joka tällä kertaa tuli kylläkin pussista. Raikkaaksi lisäksi pilkoin kurkkua, pikkutomaatteja ja paprikaa. Ruokajuomana mulla toimi vesi, like always, koska en maitoa juo.

Kuten jo tekstin alussa sanoinkin, niin tästä tuli ehdottomasti yksi mun lempiruuista ja ehdottomasti aion tehdä tätä myöhemminkin. Jos aiotte kokeilla, niin kertokaa ihmeessä sitten, että mitä tykkäsitte !

Palaillaan !

milla.

ps. Tästähän pystyy helposti tekemään omiakin versioita, pullista pihvejä tai mureke, sinihomejuuston lisäksi/tilalle jotain muuta. 

MINUSTAKO KOKKI? .2

Moi.
Kuten ensimmäisessä tekstissä mainitsinkin, niin opiskelen viimeistä vuotta ammattiopistossa. Keväällä valmistun, musta tulee kokki. Onhan se erittäin ihana kuvitella, että enää puolisen vuotta, niin olen valmis. Mutta nyt loppua kohden mua on alkanut kaduttamaan yhä enemmän.

Oon pienestä pitäen tykännyt ruuanlaitosta ja leipomisesta, ja kotitekoista ruokaa ei ole ikinä päihittänyt mikään. 7-luokalla sain ajatuksen, että hei, minusta tulee kokki ja tämä on saletti (monien muiden haaveammatien lisäksi siis).  Se ajatus kerkesi vaihtua yläasteen aikana moneen otteeseen, mutta silti juuri tuo tietty kummitteli jossain alitajunnassa jatkuvasti.
Yhteishaussa mietiskelin kauan ravintola-alan ja matkailualan välillä. En edelleenkään tiedä, miksi valitsin näin. Ehkäpä kapinoidakseni vähäsen (suvussani on entisiä ja nykyisiä ravintolatyöntekijöitä).

Ensimmäisen vuoden syksyllä mulla oli fiilis, että tämä ei ole mun juttu. Tämä fiilis toistui joka syksy, mutta en silti tehnyt mitään sen eteen, että se katoaisi. Paitsi istuin koulunpenkillä puoliväkisin ja kestin. Työssäoppimisista en ole tykännyt ikinä, mutta loppujenlopuksi on niinkin mukavaa ollut, että eräässä paikassa olin kaksi jaksoa putkeen ja vielä kesätöissäkin muutaman vuoron.
Työssäoppimisten avulla oon tajunnut sen, että tahdon tehdä enemmän ihmisläheistä työtä. Jälkeenpäin ajatellen oon eniten tykännyt TOPeista, joissa oon ollut kahvilassa, koska niissä saa olla kontaktissa muiden ihmisten kanssa ja tehdä heille hyvä mieli (plus sitten tietenkin aikaisemmin mainittu paikka).

Vaikka olenkin oppinut ja kokenut paljon, ei tämä silti tunnu mun jutulta. Ruokaa teen mielelläni vieläkin kaikesta huolimatta ja nautin siitä, mutta oon tajunnut, että tekisin sitä mieluummin suurella rakkaudella ystäville ja muille läheisille kuin kiireisessä iltavuorossa ravintolan keittiössä.

Kaikesta huolimatta olen tykännyt olla koulussa vaikka on huonojakin päiviä ollut. Olen saanut pari läheistä ystävää ja hurjasti taitoa tehdä ruokaa. Kuitenkin olen jo kauan sitten päättänyt, että keittiöhommia en valmistumisen jälkeen tee päivääkään muutakuin jos on aivan pakko ja hengenhätä. En sano, että kokin hommat on ovat p*skaa, on mullakin päiviä kun suorastaan nautin mennä työssäoppimispaikalle/kouluun. Tämä ei vaan ole mun juttu.

Ehkäpä suurin asia, minkä olen oppinut, on se, että välillä kannattaa oikeasti kuunnella vanhempia. Vaikka kyseessä olisikin oma tulevaisuus.


milla.

HELLO .1

Moi.
Vuonna 2014 marraskuussa kirjoitin vimeksi "esittelytekstiä" tähän samaiseen blogiin. Nyt olen täällä taas,  tasan kaksi vuotta myöhemmin. Ajattelin tehdä tämän hieman erilailla kuin aiemmin, ja käyttää tässä kaksi vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä, osia siitä.

@Königssee, Saksa

"Olen siis Milla, 16 vuotta ja asun Jyväskylän lähiseudulla. Opiskelen ammattiopistossa ensimmäistä vuotta ja luulen, että amis oli ehkä sittenkin väärä valinta mulle - tai ainakin väärä ala."
Edelleenkin olen Milla, hei vaan. Olen 18-vuotias ja vieläkin asustelen täällä missä myöskin kaksi vuotta sitten. Opiskelen amiksessa kolmatta eli viimeistä vuotta ja todellakin, tämä oli tääysin väärä valinta meikäläiselle.

"Perheeseen kuuluu äiti, isäpuoli, kaksi pikkusiskoa ja pikkuveli. Kalojakin löytyy muutama kipale. Mun vanhemmat erosi ennen ku synnyin, iskä asuu Tampereella äitipuolen ja kahden pikkusiskon kanssa."

Perheeseeni kuuluu äiti sekä nuo kolme pienempää sisarusta. Kaloja ei ole enää ollut pitkään aikaan, eikä mulla tällä hetkellä ole muitakaan lemmikkejä. Isä asuu edelleen Tampereella, äitipuoleni ja siskojeni kanssa. 

"Muutin pois kotoa suunnilleen pari kuukautta sitten. Nykyisin asun 27 neliömetrin yksiössä, joka on varsinainen tilaihme (huomatkaa sarkasmi), mutta oon ihan tyytyväinen. Nurkissa pyörii muutama pölypallero ja silloin tällöin mun poikaystävä Ville."

Muutin pois kotoa yli kaksi vuotta sitten. Keväällä muutin tuosta 27neliön 'tilaihmeestä' paljon isompaan asuntoon ja olen tyytyväinen. Nurkissa pyörii edelleen noiden pölypalleroiden lisäksi mun poikaystävä Ville. 

Kaksi vuotta sitten tekemässäni tekstissä mainitsin myös, että "Rakastan valokuvaamista, vaikka aika laiskasti tartunkin kameraan." Rakastan valokuvaamista edelleen, vaikka en järkkäriäni edelleenkään kamalasti käytä, muutakuin kesäisin. Asiaan on silti tullut muutos; hankin uuden puhelimen hieman yli vuosi sitten, joten napsin sillä kuvia milloin mistäkin, paljon enemmän kuin ennen. Tulevat kuvat olen ottanut kaikki itse, joko puhelimella tai järkkärillä, toivottavasti eivät kamalasti eroa laadultaan.

Vaikka mulla menikin hermo tätä kirjoittaessa noin satakymmenen-prosenttisesti, niin olihan se ihan kivaa oikeasti. Jos kellään koskaan on mitään sanottavaa mistään, niin sano ihmeessä, sitä vartenhan kommenttiboksi on. Ja jos joku tahtoo päästä ehkä himpun lähemmäs mun elämää näin alkuun, niin mua voi seurata instagramissa nimimerkillä  millasantala .

Nähdään taas ! 

milla.

ps. pahoittelen, vuoden 2014 tekstiä ei enää ole olemassa.